Epäkohtia löytyy jokaisesta organisaatiosta riittävästi, joten puhukaamme vaihteeksi vahvuuksista. Niistä raportointisi tarjoaa myös kattavan kuvan, eikö vain?

Vahvuuksia monistamalla saavutat usein moninkertaisesti paremman tuloksen kuin säästöjä budjetin yksittäisiltä momenteilta jahtaamalla. Silti julkisessa keskustelussa sosiaali- ja terveydenhuollon säästäminen tuntuu välillä olevan ainoa puheenaihe.

Toisin kuin yleisesti ajatellaan, terveydenhuollon julkisen rahoituksen osuus kansantuotteesta on reilussa kymmenessä vuodessa supistunut, ainakin jos OECD-raportteja on uskominen*. Kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin:

Lue koko kirjoitus »

Suomalaisilla on taas aihetta juhlintaan ja selkääntaputteluun. Vaikka laskentaperusteista hieman kiisteltiinkin, kiilasi Suomi Newsweekin maailman parhaiden maiden listalla kokonaiskisan kärkipaikalle.

Yksi viidestä valintakriteereistä oli terveydenhuolto. Se oli myös alue, jolla Suomi pärjäsi huonoimmin. Sijoituksemme oli 17., kun koulutuksessa, taloudessa, elämän laadussa ja poliittisessa ilmapiirissä mahduimme kahdeksan parhaan joukkoon.

Lue koko kirjoitus »

Sitran tuella julkaistu The Finnish Health Care System: A Value-Based Perspective –raportti etsii keinoja, joilla suomalaisesta terveydenhuollosta puristettaisiin lisää tehoa.

Raportissa pistää silmään muutama asia.

Ensinnäkin suomalaiset ovat epäonnistuneet teknologisen etumatkansa hyödyntämisessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sähköiset rekisteriuudistukset (valtakunnalliset potilastiedot ja sähköiset reseptit) eivät ole eivät ole sujuneet merkittävästi paremmin, vaikka suomalaista osaamista rekisteriasioissa on kehuttu.

Lue koko kirjoitus »

Tietojohtaminen tarkoittaa, että päätökset perustuvat johonkin muuhun kuin pelkkään mielipiteeseen. Tästä voi päätellä, että päätökset osuvat sitä paremmin kohdalleen, mitä tarkempaa käytettävissä oleva tieto on.

Aiemmissa kirjoituksissani kerroin Don Berwickin kampanjasta. Se oli esimerkki siitä, mitä yksi henkilö voi saada aikaan jopa Yhdysvaltain terveydenhuollon kaltaisessa massiivisessa järjestelmässä.

Don Berwickin havainnot perustuivat tilastollisiin havaintoihin. Hän osasi käyttää oikein tietoa, joka oli kaikkien saatavilla.

Yhdysvalloista löytyy toinenkin esimerkki tietovarastojen tuloksellisesta hyödyntämisestä. Kyseessä on Isabel-tietokanta, jonka vaikutukset terveydenhuollossa ovat perustavanlaatuisia.

Lääkäreiden perusargumentti on kautta vuosien ollut, että kone ei voi tehdä lääketieteellisiä päätöksiä ihmisen puolesta.

Väitteessä on puolet totta, koska koneet eivät toistaiseksi osaa kuunnella potilaita. Isabel haastaa väitteen toisen puolikkaan hyvällä tuloksella: jos Isabelille kerrotaan riittävät taustatiedot, on sen osumatarkkuus diagnooseissa usein lääkäreitä parempi.

Asialla on suuri merkitys, koska Yhdysvalloissa hoitovirheistä kolmannes johtuu vääristä diagnooseista.* Ruumiinavausten perusteella 20 prosenttia vaikeisiin sairauksiin kuolleiden diagnooseista on ollut ainakin osittain vääriä.

Jopa 17 prosenttia paksuneulanäytteistä johtaa väärään rintasyöpädiagnoosiin. Yhdysvalloissa rintasyöpä diagnosoidaan vuosittain 50 000 naisella. Näistä arvioiden mukaan 30 prosenttia sairastuisi vakavaan syöpään, jos he jäisivät ilman hoitoa. Se tarkoittaa, että 70 prosenttia hoidoista tehdään käytännössä varmuuden vuoksi, jos arvio pitää paikkansa.

Rintasyöpä lienee yksi vaikeimmin havaittavista yleisistä sairauksista, ainakin alkumetreillään. Se on esimerkki vaivasta, jonka diagnosoinnissa edes parhaat ammattilaiset eivät aina onnistu.

Jos yksikin sairaus voi tuottaa näin paljon vaikeuksia, miten paljon asiaan perehtymätön lääkäri voi tietää siitä tai tuhansista muista taudeista ja oireyhtymistä?

Isabel tuntee 4 000 lääkettä ja 11 000 sairautta. Se on paljon enemmän kuin yksikään lääkäri voi osata.

Isabelin diagnoosien osumatarkkuus potilashistorian perusteella on 75 prosenttia. Se ei tietenkään vielä riitä. Mutta kun asiantunteva lääkäri syöttää järjestelmään potilaan oireet, tarkkuus nousee 96 prosenttiin.

Isabelin tehokkuus ei tarkoita, että diagnoosien tekeminen pitäisi jättää kokonaan koneille. Paremminkin kyse on siitä, että jokaisen lääkärin kannattaisi tarkistaa oma diagnoosinsa ja hakea Isabelin avulla vaihtoehtoisia tulkintoja.

Kymmenessä prosentissa hoitotapauksista Isabel ehdottaa lääkärille diagnoosia, joita lääkärien olisi pitänyt huomioida, mutta eivät ole niin tehneet.

Mitä osaava johtaja voi tästä päätellä? Ainakin sen, että oikein järjestetty ja analysoitu tieto on ylivoimainen päätöksenteon tuki ja väline.

* Ian Ayres: Super Crunchers. Why Thinking-by-Numbers Is the New Way to Be Smart. Bantam Dell (2007). Tiedot koskevat Yhdysvaltain terveydenhuoltoa.

** Stephanie Saul, New York Times 20.7.2010: Prone to Error: Earliest Steps to Find Cancer

Viime viikolla kerroin Don Berwickin suunnitelmasta*, joka lupasi pelastaa 100 000 amerikkalaishenkeä kuuden kohdan ohjelmalla. Seuraavassa havaintoja ohjelman tuloksista.

Berwickin kampanjaan osallistui 3 000 amerikkalaista sairaalaa, jotka edustivat noin 75 prosenttia vuodepaikoista. Noin kolmannes sairaaloista sitoutui ottamaan Berwickin suositukset käytäntöön.

Ennen kampanjan alkua sairaalaan sisäänkirjattujen potilaiden kuolleisuus oli 2,3 prosenttia. Keskimääräiselle 200-paikkaisessa sairaalassa, joka vastaanotti 10 000 potilasta vuodessa, tämä tarkoitti 230 kuollutta. Tutkimusaineiston perusteella Berwick päätteli, että henkiä säästyisi yksi jokaista kahdeksaa vuodepaikkaa kohden.

Eli väite kuului, että 200-vuodepaikkainen sairaala säästäisi 25 henkeä vuodessa.

Jokainen sairaala toimitti tiedot kuolleisuudesta 18 kuukauden ajan ennen tutkimusta, sekä kuukausittain tutkimuksen ajan. Kun tiedot julkaistiin 16. kesäkuuta 2006, olivat uutiset erinomaisia.

Ohjelma oli säästänyt 122 342 henkeä 18 kuukaudessa.

On sanomattakin selvää, että luvussa on mukana henkiä, jotka olisi säästetty ilman Berwickin ohjelmaakin hoidon yleisen parantumisen myötä. Mutta tilastollisesti tulos oli niin selvä piikki aiempaan verrattuna, että tuloksia on vaikea täysin kiistää.

Mitä voimme oppia Berwickin menetelmistä? Esimerkiksi sen, että hyvä tietojohtaminen tuottaa vähintään kolme kehitykseen vaadittavaa perusasiaa:

1. Tavoitteet, jotka voidaan perustella tilastollisella aineistolla (Berwick: 100 000 henkeä voidaan säästää).

2. Tietomassasta suodatettuja keinoja (Berwickin kuusi periaatetta), joilla tavoitteisiin on mahdollista päästä.

3. Mittarit, joilla tavoitteiden toteutumista voidaan seurata ja keinoja tehostaa (Berwick: 122 342 pelastettua henkeä).

Berwickin tarina konkretisoi tietojohtamisen tavoitteita ja keinoja. Tietoa oli tarjolla riittävästi. Kun työvälineet ja kysymyksenasettelu olivat kohdallaan, olivat tulokset ihmishengillä mitattavissa.

Berwickin kampanjan tunnuslause oli vapaasti käännettynä: ”Pian ei ole numero, lähiaikoina ei ole selkeä aikaraja.” Hän olisi voinut saarnata yksittäisistä toimenpiteistä, jolloin viesti olisi todennäköisesti kadonnut yleiseen kohinaan.

Sen sijaan Berwick asetti tiukat aikarajat ja numeeriset tavoitteet. Hän purki tavoitteen henkilökohtaiselle tasolle. Eräässä puheessaan Berwick tiivisti asian kuulijoille: ”Jokainen tässä huoneessa istuva lääkäri tulee säästämään viisi ihmishenkeä kampanjan aikana.”

Puheen vaikutus kuulijoihin oli ilmeinen. Ylevät periaatteet muuttuivat luvuiksi, jotka jokainen ymmärsi hyvin. Jokaiselle oli selvää, kuinka suuresta asia oli kysymys, ja mitkä omat vaikuttamisen mahdollisuudet olivat.

Tietojohtaminen lyhyesti: keinoja sosiaali- ja terveydenhuollon tehostamiseen ja ihmishenkien säästämiseen.

Käsittelemme tulevissa kirjoituksissa tarkemmin modernin tietojohtamisen osa-alueita, välineitä ja esimerkkejä.

* Ian Ayres: Super Crunchers. Why Thinking-by-Numbers Is the New Way to Be Smart. Bantam Dell (2007).

Itävaltalainen lääkäri Ignaz Semmelweis teki 1840-luvulla tärkeän havainnon. Raskaana olevia naisia kuoli, kun heitä hoitavat lääkärit olivat hiljan käyneet ruumishuoneella.

Semmelweis perehtyi asiaan ja teki muitakin huomioita, joiden perusteella hän päätyi testaamaan käsien pesun vaikutusta synnytysklinikoiden kuolleisuuteen.

Lue koko kirjoitus »

Raportointi on perinteisesti ollut potilastietojärjestelmiä toimittavien yritysten toimialuetta. Nämä yritykset ovat kärsineet siitä, että niiden toimintalogiikka on rakentunut raskaasti räätälöityjen alustojen kehittämiseen.

Raportointi on seurannut asiakaskohtaisia räätälöintejä, ja siitä on hiljalleen kasvanut mammuttimainen ja hidas kone.

Onneksi tieto menneisyydestä ei ole tae tulevasta. Tietojärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto voi olla myös nopeaa.

Lue koko kirjoitus »

Esitimme toissa viikolla Terveydenhuollon ATK-päivillä alan ammattilaisille 10 väitettä, jotka käsittelivät raportointia, tietojärjestelmiä ja johtamismalleja. Pyysimme vastaajia arvioimaan, ovatko he samaa vai eri mieltä väitteidemme todenperäisyydestä organisaatiossaan.

Lue koko kirjoitus »

Tuntuuko sinusta, että IT-osastosi hidastaa uusien ratkaisujen käyttöönottoa? Et halua valjastaa IT-osastoa kehittämään vaikkapa raportointiasi, koska se on aivan liian vaivalloinen operaatio ja vaatisi runsaasti omaa aikaasi.

Järjestelmähankkeiden ohjaaminen ei saa olla toimenkuvasi keskeisin sisältö ja tavoite. Toimintamallisi voivat tuskin muutenkaan olla yhtä tehokkaita kuin markkinoiden parhailla osaajilla, koska et saavuta samoja suuruuden tai monistamisen hyötyjä.

Lue koko kirjoitus »

Kay Wesley pohtii Bytesize Pharma –blogissa, miltä lääkemarkkinointi ja –viestintä näyttävät vuonna 2020. Hän listaa 10 ennustusta, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin:

1. Lääkeyritykset käyttävät 90% markkinointiviestinnän budjetistaan sähköisissä kanavissa. Loput 10% käytetään markkinointiin kasvotusten.

2. Lääkäreillä on käytössään mobiililaitteet, joiden avulla he voivat diagnosoida ja etsiä lääkkeet yleisimpiin sairauksiin. Väline tukee lääkäriä diagnoosin teossa ja päätöksenteossa.

Lue koko kirjoitus »